maanantai 27. helmikuuta 2017

Ahdistuksen alla

Kyllä oli taas alaviistoista elämää muutaman viikon ajan.
Pahinta on ettei edes tiedä syytä miksi ahdistaa ja miksi tuntuu, että olisi parempi kuolla pois kuin elää.
En ole tappamassa itseäni, mutta mieleen hiipi ajatus, että olisipa ihanaa, kun en enää aamulla heräisi.
Ei tuntisi ahdistusta enää ikinä. 
Tiedän kuitenkin, että elämä on hienompi asia kuin kuolema.
Kun rinnan päällä on näkymätön tonnin paino, niin kuolema tuntuu pelastukselta.

Nyt taas tuntuu, että voi hengittää ja ajatella.
Aivot alkavat toimia, kun aurinko paistaa ihanasti ulkona.
Voin todeta.
Selvisin taas!

8 kommenttia:

  1. Voimia sinulle kevättä kohti mennään mieli alkaa kirkastua.♥

    VastaaPoista
  2. Voimahaleja täältä! Jos löytää edes pienen pienen asian/tavaran yms. joka saa onnelliseksi tai josta saa hyvän mielen, niin sekin jo auttaa, vaikka se ei kauaa kestäisikään... Kevät tulee kohisten ja kaikki sen tuoksut ja äänet, niistäkin saa voimaa ♥

    VastaaPoista
  3. Onneksi tulee kevät ja aurinko. Se auttaa jaksamaan ja ehdottomasti koko perhe, koira mukaanlukien ja eikö teillä ole myös kissa ?

    VastaaPoista
  4. Halaus voimaksi myös täältä. Kirkkaat kevätauringon säteet antavat uskoa tulevaisuuteen ja nostavat ahdistavan painon rinnan päältä. Iloitaan pienistä onnen murusista ja mennään kesää kohti. Periksi ei anneta, eihän.

    VastaaPoista
  5. Kiva, kun olet taas takaisin täällä :)

    VastaaPoista
  6. Toivottavasti jaksat nousta ahdistuksesta taas, toivottavasti aurinko taas alkaa paistaa ja pääsis hengittämään valoa. Löytyis joku helpottava asia joku polku, vaikka kapeakin, jotta pääsisit eteenpäin. Askel kerrallaan, apua saaden, kanssakulkijaa, jotain helpottavaa kohti. Voimia minultakin!

    VastaaPoista
  7. Aloin lukea blogiasi. Voimia kevään tulemiseen <3

    VastaaPoista