perjantai 20. tammikuuta 2017

Hyväntekeväisyys ja minä.

Moni varmasti tietää, niin teen neulomus hyväntekeväisyyttä facebook-ryhmän 
Neulomuksia sydämestä kautta.

Meillä on keräyksinä menossa Turvakotikeräys, muistamme villasukin 100v täyttäviä sekä Suomen poikia.

Tuon hyväntekeväisyysryhmän pyörittäminen vie aika paljon aikaa ja tietenkin tulee siitä aina juteltuakin.

Eräs ihminen kysyi minulta kärkkäästi, että miksi teen hyväntekeväisyyttä.

Onko minulla huono omatunto?
Koetanko kiillottaa omaa sädekehääni?
vai odotanko kiitosta?

Olin suu auki. En ole ikinä ajatellut, että hyväntekeväisyydellä voisi  korjata huonoa omaatuntoa.

Toki on minulla syy miksi laitan hyvän kiertämään.
Se syy on blogiystävät.
Vuosia sitten perheemme oli isossa pulassa.
En ollut päässyt kuntoutustuelle, enkä työkkärirahalle. 
Tilillä oli nolla euroa ja sähköt oli katkolla.

Kirjoitin silloin vaikeasta tilanteesta blogiin ja blogiystävät auttoivat, niin rahallisesti kuin ruuallakin. 
Olen siitä niin kiitollinen vieläkin.
Silloin koin, että enkeleitä ja läheisiä on olemassa.

Päätin, että haluan joskus "maksaa" velkani takaisin.

Nyt teen sitä työtä.
Kerään neulomuksia niille, jotka niitä tarvitsevat.
Niille, jotka useasti jäävät kasvottomiksi olennoiksi eli esimerkiksi asunnoton.

Teemme tänä vuonna ehkä keräyksen omaishoitajille ja siinä on toinen ryhmä joka tekee arvokasta työtä ilman arvostusta.

En halua kiillottaa tällä sädekehääni, koska minulla ei ole sitä. 
Olen vain ihminen, en enkeli  jolla on sädekehä.

Mitä tulee kiitokseen.
Toki on mukava saada kiitos, mutta se ei ole se itseisarvo.
Kun tein villasukkia asunnottomalle, niin jokaisella kierroksella ajattelin häntä ja toivoin, että tämä sukka olisi ekstra lämmin, että hän tuntisi saman lähimmäisen lämmön niinkuin minä koin silloin.

Tämän värssyn tahdon omistaa nille, jotka silloin auttoivat.
Kiitos.

♣♣♣
Jokaisen on omat tiensä kuljettava,
mutkaiset ja kivisetkin,
ja omat läksyt opittava
vaikeat ja kipeätkin.
Jos on ystävä, joka auttaa,
se taakkaa paljon keventää.



2 kommenttia:

  1. Teet arvokasta työtä! En tiedä mitä miettii ihminen joka tuollaisia omatunto- ja sädekehäkysymyksiä päästää suustaan, eikö ole tarvinnut/saanut hän koskaan apua keneltäkään.
    Itse olen saanut paljon apua viimeisen vuoden aikana ja edelleen. Sanon monesti että velka vain kasvaa ja miten ihmeessä voin/osaan korvata avun. Jokainen tulee siihen tilanteeseen, että tarvitsee toisen ihmisen apua. Ehkä tulee aika jolloin voin antaa apuani jollekin vuorostaan. Oikein paljon Kiitoksia sinulle kun jaksat antaa apuasi!

    VastaaPoista
  2. Mä olen kokenut, antaessaan saa. Se pitää yleensä joka asian kohdalla paikkansa.

    VastaaPoista